Opintomatka gastromessuille + instagram = ruokapornoa.

Hiillostettua lohta Sundmansissa. Oli herkkua nomnomnom.

Jälkiruoaksi saatiin pannacottaa ja puolukkavaahtoa.

Näkymiä ravintola Savoyn terassilta. Kämp tönötti siinä vastapäätä.

Moar.

Ja vielä.

Jos en väärin muista, niin tämä valaisin on jokin Alvar Aallon tekemä kokeilu. Oli paljon komeampi livenä!

Miksei tällaisia taloja rakenneta enää?

Kabinetit on joskus aikoinaan olleet asuinhuoneistoja ja alkuperäiset ovet oli jätetty paikalleen, mikä oli mun mielestä aika ihastuttava yksityiskohta.

Jooseffi-tipu, jonka sain messuilta yhdestä mehukojusta, kun olin ainoa porukasta, joka ei suostunut maistelemaan. (En tykkää mehusta!) Mun piti kuulemma ottaa edes jotain, joten sain Jooseffin mukaan.

Suklaakebabia, joka oli muuten ihan helvetin hyvää.

Käytiin suklaa ja viini tastingissa. Mahti luento, josta saatiin mukaan vielä goodie bagit täynnä suklaata! Kannatti tulla jonottamaan tuntia ennen luennon alkamista. :D

Piti hakea vielä toiset höryt slushia paluumatkalle. Übertaiteellinen kuva kookosslushista.

Ja takaisin Kuopioon. Pelattiin maailman haastavin erä ajatuspeliä, jonka selvittäminen kesti Varkaudesta Kuopioon asti.

Täytyy myöntää, että vaikka kiinnostus lähteä opintomatkalle oli täysin nollassa, ei tuo täysin turha reissu ollutkaan. Suurin osa matkasta meni vatsakivuista ja yleisesti kipeästä olosta kärsiessä, ja puhelimesta ehti loppua akku jo ensimmäisenä päivänä. Silti varsinkin messujen jälkeen koko juttu tuntuikin kaiken vaivan (ja rahan) arvoiselta.

Kiitän matkaseuraa nauruntäyteisestä reissusta. :)

It's cowardly, but I'm hiding because I'm not good enough.

Sitä vaan, että mä alan saada tarpeekseni uniongelmista ja haluan pinkit hiukset takaisin.

Ja olihan tuo vaaleanruskeakin moppi aika jees. Mä haluan olla taas yhtä hoikka kuin näissä kuvissa.


Turha postaus, mutta kärsikää. Mä kokeilen saada unta, vaikka tiedän, että se on aika paljolti turha toive.

Sä et voi nyt tulla.

Mä sain mun skannerin viimeinkin toimimaan vanhalla läppärilläni. Skannasin muutaman työn, jotka heittää tähän postaukseen näytteenä siitä, mitä mä olen aikoinaan saanut aikaan. Muhun iski hirvittävä itsekriittisyys, joten moni työ sai jäädä kansioon odottamaan uutta, paranneltua versiota.

Yritetään nyt edetä jonkinlaisessa kronologisessa järjestyksessä... :D 

Vuosi 2008 tuntuu olleen yksi tuotteliaimmista vuosista sitten yläasteen. Ylläoleva työ on osa useamman saman tyylisen sarjaa ja yksi lemppareistani. Toinen lemppari löytyy eräästä varkautelaisesta päiväkodista, jonne sen lahjoitin mukavan kesätyöjakson jälkeen.

Työn värit tulevat Derwentin Inktense-kynistä, joita mä tykkään käyttää edelleen melko paljon.

Tässä on yksi lemppareistani, joka tosin koki valtavan kritiikkitulvan, kun tajusin, miten kömpelöä tuo meikäläisen väritystyö on. Fail, fail, fail ja fail. Ihana idea, osa työstä ihan onnistunutta, mutta eih... Osan värityksen kömpelyydestä voinee selittää sillä, että mä olin juuri saanut Inktenset käyttööni ja vasta harjoittelin niiden kanssa.

Kulmassa uinailevaan typykkään olen kuitenkin tyytyväinen ihan kaikin puolin. Tausta vaan näyttää juuri niin sutaistulta kuin se varmaan onkin. Mä olen aina inhonnut taustojen piirtämistä.

Tähän työhön mä olen melkein tyytyväinen. Näin jälkeenpäin katsottuna kaverin käsivarret näyttävät melko kiusallisilta, mutta hei, mä olen jaksanut panostaa taustaan! Tämän piirustuksen kohdalla mä taisin käyttää ensimmäistä kertaa itseväkertämääni valopöytää. Vanhasta taulusta nyysitty lasilevy + kirjapino + pöytälamppu = win.

Sitten ollaankin jo vuodessa 2009.

Veikatkaapa missä kahdessa kohtaa mulla loppui kärsivällisyys kesken ja päätin oikoa? Parista häiritsevästä kohdasta huolimatta mä olen ollut tähän aina melko tyytyväinen. Erityisen iloinen mä olen yksityiskohdista, jotka ei valitettavasti skannatussa kuvassa näy.

Ja voi tuota laiskuutta taustan kanssa... ♥

Mikä on tämä yllättävä muutos kuvanlaadussa?

Tämä paita osallistui joskus johonkin Seppälän "suunnittele oma paitasi"-kilpailuun ja oli aika lähellä kärkikymmenikköä, kunnes joku perssilmä hankki sen deletoiduksi. Mansikki oli ensimmäinen lehmä, jonka olin koskaan piirtänyt ja täytyy myöntää, että omasta mielestäni onnistuin ihan helvetin hyvin.

Maahan Mansikki on ehkäpä kaikkein suurin lempparini kaikista töistäni. Mami on ylpeä.

Da Karhu on vielä kesken, mutta ajattelin esitellä sen täällä, kun se pitkällisen etsimisen jälkeen löytyi. Ensimmäinen piirtämäni karhu ikinä. Tätä viilattiin pitkään lukion kuvisluokassa enkä mä uskaltanut lähteä varjostamaan/värittämään tätä, koska pelkäsin, että pilaan sen. Nyt olisi tarkoitus jatkaa, jahka kasvattelen mun Promarker-arsenaalia hiukan.

Ja koko hommahan lähti siitä, että mä halusin piirtää HxC otson, jolla on bryilippis, jossa on Karhun (sen oluen) logo.

Sitten tuli iso paha stressi ja ajanpuute, jotka tuhosivat mun inspiksen ja mä elelin pitkään turhautuneessa art blockissa piirrellen lähinnä vihkonkulmiin.

Nyt mä alan palailla takaisin raiteille ja tällä työstän useampaa piirustusta. Yllä ensimmäisenä valmistunut (jonka päiväsin aivopieruissani vuodelle 2010, wat?) mörkö nimeltä Maurice. Voin kertoa mun möröistä enemmän kunhan niitä valmistuu lisää.

Mauricesta mä voin kertoa sen verran, että mä keksin sen yhtenä päivänä miettiessäni, kuinka hitossa onnistuu heräämään yleensä niin, että nippa nappa ehtii sinne minne onkaan menossa. Tulin siihen tulokseen, että jokaisen sängyn alla asuu Maurice, joka kömpii sieltä esille herättämään, jos näyttää siltä, että kaveri ei muuten herää. Mauricella ei tiettävästi ole jalkoja ja se pystyy vaihtamaan väriä.

Että sellaista. En osaa kirjoittaa fiksua lopetusta tähän aikaan yöstä. :D

614. Seeing someone you know in public and trying desperately not to make eye contact.

Tänään oli huono päivä. Ulkona oli kylmä, tunnilla oli tylsää ja lisäksi väsyttää niin pirusti, kun ei tuota unta saa millään. Lisäksi meinasin pyörtyä suihkuun aamulla. Matala verenpaine for the win!

Saa nähdä, miten töissä menee huomenna, kun väsymystaso on päässyt näinkin korkealle. Aikaisemmin illalla tapahtui pieni virkistyminen ja innostuin tekemään cookieseja. Vien tekeleet huomenna kouluun ja lahjon luokkakaverit niillä. 

Keittiöapulaisena toimi kuvassakin esiintyvä preerian tappajakaniini Tupapörriäinen, jota kiinnosti enemmän pomppia sille kasattua mattopolkua edestakaisin ja pähkäillä, että miten hitossa pääsee häkkiin takaisin. Nössö.

Eilen meidän postilaatikkoon oli tuotu tuollainen humpula. Tilasin sen joku aika sitten H&M:ltä ja se on aika ihana, vaikka siinä onkin perhosia. Hempeät värit ja ihanan pehmoinen materiaali antaa oksut ötökät anteeksi. Nyt mekolle on tulossa kaveriksi punainen neuletakki.

Btw, ajattelin postata jossain vaiheessa vastaukset kysymyspostauksen kysymyksiin. Käykää heittämässä lisää, jos mieli tekee. Vastaan niihin mielelläni. :)

It's hard to make sense, feels as if I'm sensing you through a lens.

Viisi kuvaa mun päivästä, sanoja normaalia vähemmän. Jotkut tykkää, jotkut ei. Meidän naapuri vaihtaa järjestystä asunnossaan eikä mua nukuta taaskaan yhtään.

Mututuntumalla kasattu kanasalaatti paljastui herkulliseksi aivan kuten maanantainen kanakastikekin. Kanan olisi tosin voinut maustaa tai joukkoon olisi voinut heittää aurinkokuivattuja tomaatteja ärhäkämpää makua antamaan.

Ennen ruokaostoksia pyörähdettiin kahvilla Houkutuksessa. Vakiokaava menee näin: Kaitsulle kahvi, mulle chai latte. Huitaisin chai latteni huiviin heti, kun se tuli. Mitäpä turhia kuvia ottamaan?

Kaitsu ei arvostanut sitä, että napsin siitä koko ajan kuvia ja tönäisi kameraa. Tuloksena tämä tosi artsyfartsy kuva.

Monttu keskellä Kuopion toria. Olisin halunnut ottaa enemmänkin kuvia, mutta pakkanen yllätti jäädyttämällä paljaat sormet. En mä voinut tietää, että pakkasta on -17! Aamulla oli -4!

Lopuksi mulkosilmäilyä ja ylivalottuneisuutta, joka peittää sopivasti mun karmivat mustat silmänaluset. Uni, mitä se on?

And if bridges gotta fall, then you'll fall, too.

Vielä toistaiseksi pystyssä oleva Picnik pelastaa ja mä voin jakaa teille tämän porukoiden kuivakaapista löytyneen aarteen.

Laukussa painaa kaikki Potterit, jotka ahmin korkeintaan kahden viikon sisään. Lukemisvimma, piirustusvimma, soittovimma, kaikki vimmat iskee nyt. Koirat on pusuteltu pilalle enkä mä haluaisi millään lähteä takaisin Kuopioon. Silti fiilis on tavallaan hyvä.

Kommentteja tulee teiltä nykyään köyhänlaisesti. Siksipä mä taas kysäisen, että millaisia postauksia te haluaisitte lukea?

Oi kuule liian laiha rakkaani, niin kuin kitaraani soitan kylkiluitasi.

Mun pienenpienellä tietokonetasolla köllöttää pieni valkoinen laatikko. Siinä on mun elämäni ensimmäiset vähän laadukkaammat vesivärit. Siveltimet on sentään vielä tuiki tavallista ponin karvaa ja vesi lilluu niinkin erikoisessa kupissa kuin muropaketin mukana tulleessa Nesquik mukissa. Vesivärien lisäksi nappasin mukaan paketillisen grafiittikyniä, joihin rakastuin jo yläasteella. Viime aikoina piirtäminen ja sen tuoma flow on ollut mulle lähes elinehto, hetki irti arjesta. On vain minä, kaartelevat viivat ja värit.

Mä lasken päiviä viikonloppuun. Perjantaina mä huokaisen helpotuksesta ja otan suunnan Varkauteen, jossa mua odottaa perhe, kolme mäyräkoiraa ja vaka vanha Papu. Meinaan raahata pikkusiskon kanssani lenkille ja leipoa jotain hyvää. Ennen lähtöä käydään Kaitsun kanssa yhdessä salilla. Rakastuin viime kerralla crosstraineriin. Pitää varmaan ostaa jäsenyys, että voidaan vielä tapailla.

Lankesin muuten maksettuun Spotify-tiliin. Onko tämä paha?