tiistai, 1. maaliskuuta 2011

Undercut.


Mä olen halunnut undercutin/piilokaljun/minkälie jo muinaisista raitasukkaernuiluista asti ja haluaisin sen edelleen. Undercut houkuttaisi varsinkin nyt, kun mä tunnen itseni muutenkin niin järjettömän tylsännäköiseksi eikä muodottoman, kulahtaneen värisen mopin omistaminen helpota asiaa yhtään.


Undercut saisi mut tuntemaan itseni pitkästä aikaa jotenkin jännittäväksi ja erilaiseksi. Enhän mä toki mikään superindividuaali olisi, mutta musta olisi tärkeintä saada mut itseni tuntemaan, etten mä ole armottoman tylsä harmaa hiiri nyt, kun mulla ei ole enää pinkkiä tukkaa, lävistyksiä ja muuta kivaa, jotka ovat kuoriutuneet ajan myötä pois syystä tai toisesta.


Mahdollisuus tähän tukkamuutokseen tulee ensi maanantaina, kun äiti lupasi kustantaa mulle kampaajan palkaksi siitä, että suostuin vahtimaan koiria porukoiden risteilyn ajan. Hiukset saa kunnollisen ja tasaisen punaisen värin ja mä aion ehdottomasti muuttaa leikkausta helpommin muotoiltavaksi.

Mua vain hirvittää, että jos leikkautan undercutin, mä päädyn katumaan sitä, koska se meinaisi, että noin puolet mun vasemman ohimon alueelle sijoittuvista hiuksista lähtisi veks ja jos tulisi ikävä pitkää tukkaa, pitäisi purra hammasta ja alkaa kasvattaa uutta reuhkaa, kärsiä siitä rasittavasta vaiheesta, kun tukka on jo sen verran pitkää, ettei se asetu millään tavalla nätisti ja kiinniotettavaa muihiin hiuksiin verrattuna olisi paljon. Sanomattakin selvää, etten mä ryhtyisi leikkaamaan tätä pitempää osiota tasatakseni pituuseroa, kun päättäisin joskus kasvattaa undercutin hiivattiin.

Mä olen miettinyt, että jos sen undercutin päättäisi kasvattaa pois, niin kasvatusaikana voisi käyttää pidennyksiä pahimman angstin poistamiseksi enkä mä tietenkään aio ajella kaikkea karvaa pois, vaan jätän hiukan enemmän hiusta kuin tämän postauksen kuvissa.

Mutta silti mua hirvittää.


Kauan kaivattu undercut olisi siis täysin ulottuvilla. Mä en vaan tiedä, että uskallanko mä leikkauttaa mun pitkiä hiuksia niin paljoa. Leikkaamatta jättäminen kaduttaisi niin maan perkeleesti, koska mä olen aina lykännyt sitä nojaten milloin mihinkin asianhaaraan, pääasiassa siihen, etten mä uskalla pistää haisemaan ja leikata läjää ahkeraan kasvatettua tukkaa.

Nyt on siis uskaltamisesta kyse.

Uskaltaako vaiko eikö uskaltaa?
Siinä vasta kysymys.

19 kommenttia:

  1. undercutit on niiiiin hyvännäkösiä! Itellä oli vaihtoehtona joko lyhyt tai sit just tommone sivusiilihommeli, valitsin lyhyen sit kuitenkin :---D Mut onhan siinä kasvattaminen jos sit pois haluaa sen.

    VastaaPoista
  2. Mulla on ollu enemmän ja vähemmän lyhyt tukka oikealta sivulta, ja nyt vasta törmään ekaa kertaa sanaan "undercut", kiitos tästä sivistämisestä!

    VastaaPoista
  3. mun hiukset yltää alaselkään ja leikkasin viime elokuussa undercutit ja nää yltää vasta nytten nippanappa ponnarille muiden sekaan .__. ja kun miettii, että hiukset on tosiaan mielettömän pitkät niin saan kasvatella tuota hetken mielijohdetta vielä aika pitkään.. mutta oli kyllä mielenkiintoinen (?) yksityiskohta muuten niin tavallisessa mopissa :D

    VastaaPoista
  4. miksi et vaan leikkaa undercuttia, sit kun se alkaa tympäsemään, annat sen kasvaa muutaman sentin ja siihen alat aina lätkimään niitä pidennyksiä? Pidemmät hiukset voit pitää sen pituisena kuin nyt, mutta joutuisit odottelemaan kaljun kasvamista samalla kun lätkit siihen pidennyksiä

    VastaaPoista
  5. miksei uskaltais?! hei oikeesti, usko vaan sen jälkeen kun se on tehty niin et vaan voi olla pettyny! (nimim. kokemusta on, tosin ite en leikannu just siis ihan "sängeks" asti). oikeesti, jos ei koskaan uskalla tehdä mitään niin ei voi mitään saavuttaakaan :D nyt jos kerta ns. ilmaseks saat käydä kampaajalla, niin todellakin MENET. hei millon samanlainen tilaisuus tulee vastaan seuraavan kerran, ei koskaan?!

    ja AAAAAaaaaaaaaaaa punanen+undercut=perrrrrfect. oikeesti. tosin tykkään myös mustasta undercutin kanssa! siihen käy kyl tosi moni väri. ja sitäpaitsi jos et meinaa oikeesti ihan täysin undercuttia leikata kuitenka, ni ei siin oo mitään menettämistä, kyl ne siit kasvaa ja nimenomaan jos liikaa ärsyttää, ni pidennykset on olemassa. nii!

    VastaaPoista
  6. Ite leikkasin sidecutin ihan ite itelleni. Enkä oo katunu yhtää! Vaikka alussa mietinkin just että uskaltaako vaiko eikö uskalla? Kuitenkin...kerran me täällä vain eletää ni kyl niit riskejä kannattaa tehä :)

    VastaaPoista
  7. Mistä oot ottanu nää kuvat? :)

    VastaaPoista
  8. Kaisu: Aaa oisit ottanu vaan, ois ollu ihana. <3 Mut nii-i, itelläni oli joskus ihan lyhyt poikatukka ja se oli tosi ärsyttävää kasvattaa pois. :/

    Tiijja: Joo mäkin olen elellyt tyytyväisesti ton piilokalju-käsitteen kanssa, kunnes joku heitti tumblrissa mulle undercutin. :D

    Verena: Diih, sehän siinä just on, että se tekis tällasesta tylsästä reuhkasta vähän mielenkiintosemman, mutta se kasvattaminen on niin armottoman perseestä. :D Mutta pidennykset helpottaa sitä pahinta turhautumista. :D

    Anon1: Just tätä ratkasua mä olen miettinytkin. :----D Leikkaan undercutin -> jos tymmii, käytän pidennyksiä ja kasvattelen rauhassa, joskin lievästi vittuuntuneena.

    Anon2: TÄSSÄ. MAAILMAN IHANIN JA ROHKASEVIN KOMMENTTI. MENNÄÄN NAIMISIIN.

    Anon3: Nii-ih. Pitäis vaan potkasta itteensä perseelle ja huutaa, että "jumalauta kerran sä vaan elät ja elät sen mieles mukaan!" :------D Oon nössö, mut kyllä mä sen varmaan teen.

    Anon4: Unohinkin laittaa linkin, kiitos kun kysyit. :) Kuvat on weheartit.comista hakusanalla undercut. :D

    VastaaPoista
  9. Se on vaan tukkaa. Se on onneksi uusiutuva luonnonvara, vaikka se hitaasti kasvaakin.

    Sinuna leikkaisin vaan.
    Elämässähän pitää katua niitä asiota joita on tehnyt, eikä vaan ikuisesti murehtia niitä jotka jäi tekemättä.

    Kampaajalle vaan ja sur sur sur!

    VastaaPoista
  10. No kyllä muute varmaa leikkaat ku oot nii kaua sitä miettiny ja haaveillu ja ny pääset viel ilmaseks kampaajallekki! ois nii coolio :33

    VastaaPoista
  11. Hahhah ja tuo sidecut. Aina oppii jotaki uutta :----D

    VastaaPoista
  12. Norppis: Jep jep, kyllä se tukka lähtee. :) Eli sur sur sur!

    Mokoökö: Mä tiiän mikä muu ois coolio. :333 Sä täällä meillä Kuopiossa. :333

    Tiijja: Khyyl! :---) Oppii ku vanhaks kasvaa!

    VastaaPoista
  13. TODELLAKIN LEIKKAAT! sun kasvot on just sellaset, että se sopis sulle varmasti aivan todella hyvin!

    VastaaPoista
  14. Nora: se ois kyl aika coolio juttu :333 ehkäpä mä toukokuussa tai huhtikuussa otan vähä omaa lomaa koulusta ja voisin talsia sinne tantun kaa arkena tai si uskallaudun yksin viikoloppuna jos lupaatte ettette kaitsu kaa liikaa söpistele ettei mulla tuu hurja ikävä mun pupua:( mut säki jykylässä ois aika coolio juttu :3

    VastaaPoista
  15. Suosittelen uskaltamaan, purrr! Ja jos se rupee kasvattaessa tympimään, niin voihan sillon harkita esim. vaihtavansa jakauksen puolta, jolloin pidemmät hiukset peittäis lyhempiä ainakin jonkin verran (tai näin ainakin päättelisin, käytännössähän en ole testannut) :-)

    VastaaPoista
  16. Anon: Daww, hyvä että joku näkee meitin pärstässä sellasenkin ominaisuuden. Tukka lähtee kyllä, mä vaan psyykkaan itteeni kampaajalle asti! :D

    Mokkis: Noni tuut joko Tantulla tai ilman. ;3 Kumpi vaan käy. :3 <3

    Anon: Mä mietin tota jakausjuttua mm. siihen, että jos jossain vaiheessa haluun sen undercutin piiloon ilman pidennyksiä! :D

    VastaaPoista
  17. tietysti uskaltaa! :)

    mä oon kuolannu tollasta yläasteelta asti mut koskaa en oo sitte ulkaltautunu leikkaamaan ja nykyään se ei enää oikee sopis mun tyyliin :/

    VastaaPoista
  18. Kuten mun kaveri mulle sano, kun oon ite tässä pähkäilly leikkaanko kaikki hiukset lyhyiksi. "Ne on VAIN hiukset"

    VastaaPoista
  19. Oea: Diih, sehän siinä just on, että ku oon itekin haikallut sen perään yläasteelta asti ja nyt mä toteutan sen ennen kuin on liian myöhäistä.

    Jenni: Niinpä! Samaa hokee mun poikaystäväkin, kun kuumottelen tulevaa kampaaja-aikaa! :D

    VastaaPoista