Happiness is limited, but misery has no end.

Mä olisin saanut eilen Sokkarin porttikongissa ilmaisen halin, jos olisin sen hakenut. Ylläri, ylläri enhän mä sitä hakenut, koska mä olen niin nyhvö ja pelkäsin, ettei ne edes puhuneet mulle, kun kysyivät, että onko mua jo halattu sinä päivänä. Sori. :(

Sain mä kuitenkin halit maailman parhaalta mieheltä, kun tulin kotiin.

Viime viikonloppuna meillä oli tuparit. Mukavaa oli, mutta siitä ei sen enempää.

Tänään mä en uskaltanut lähteä kouluun, koska meillä oli keittiötä ja mä olen voinut lievästi pahoin eilisestä asti. Heräsin ajoissa, yritin syödä, heitin takin niskaan ja olin lähteä, mutta kun Ykä yritti tulla kylään eteisen ovella, mä päätin heittää työvaatepussin ja takin naulakon alle ja painua takaisin sänkyyn.

Nukuin katkonaisesti ja tekstailin kateellisena luokkakaverin kanssa. Muut teki pastaruokia sillä aikaa, kun mä slepailin kotona. Miksi mun piti sairastua juuri sinä päivänä, jolloin mua ihan oikeasti kiinnosti mennä keittiöön?

Kesätyöpaikka, joka vaikutti unelmien työpaikalta paljastuikin suoranaiseksi kusetukseksi. Mä en yleensä ota takaiskuja niin tajuttoman vakavasti, mutta kun on hakenut lähes kaikkea opiskelijalle soveltuvaa työtä yli puoli vuotta saamatta kutsua edes työhaastatteluun puhelinmyyntifirmaa ja tuota kesätyötä lukuunottamatta, alkaa hiljalleen iskeä pieni epätoivo ja masennus. Mä kirjoitan hakemukset ajatuksella ja omasta mielestäni onnistuneesti, toimitan CV:n ja soitan työtä tarjoaviin yrityksiin, ellei ilmoituksessa kielletä, mutta ei tärppää.

Mikähän mussa on vikana?

Tukka on ylikasvanut ja mä olen aloittanut hölkkäämisen pikku hiljaa. Kesällä mä paukuttelen 10 km lenkkejä ja toivon mukaan laihdun edes vähän.

Mutta enihööz. Väänsin tiistaina yhdellä lyhyellä välitunnilla teille lukijoille jotain.

En mä ketään syö, jos mulle jättää kommenttia. Teitä on googlen kautta lähes 80, blogilistalla 25 ja bloglovin'issa 18 tai 19, joten häh? Sanokaa vaikka moi, antakaa palautetta blogista näin yleisesti tai miten vaan.

Nyt Potteria ja teetä perheen kanssa.

Edit:// Mä tajusin vasta nyt, miten tuo köh köh... pari päivää sitten kirjoitettu otsikko kuulostaa angstikkaalta yhdessä tämän postauksen kanssa. Munhan piti kirjoittaa vähän pirteämpi postaus, mutta nyt kävi näin....