He stole Icarus's wings and flew away.

Kameralutkailua porukoitten luota. Taitaapa olla juuri siltä viikonlopulta, jolloin me käytiin Asnnan ja Vilun kanssa juhlistamassa mun 20 v. synttäreitä. Ja oi kyllä, mä olen juuri niin väsynyt ja kulahtanut kuin kuvassa näkyy. Kiitos univaikeuksien ja hirvittävän stressin, mä saan ihastella mustia rinkuloita silmieni ympärillä.

Mutta anyhoes, takaisin mainittuun viikonloppuun. Aloiteltiin Vilun kanssa juomalla hepanpissaa sekoitettuna jellonaan (vai jellonaa sekoitettuna hepanpissaan?) aka Thaimaalainen teholitku. Hepanpissa on siis M-150:sta ja jellona on jellonaa. Suosittelen kokeilemaan, on parempaa kuin yksikään moottorikelkka tai jekkupatteri.

Samana iltana suunnistettiin sitten Asnnan kämpiltä Oskuun, jonka drinkkilistalta löytyy nykyään myös pirtelöitä. ;___________; ♥ Ja vielä halvempia kuin Hartsassa, joten Osku vei viimein voiton Hartsasta. Oskussa soi paras musiikki, siellä pyörii huvittavimmat kylähullut (da räbämies!) ja sieltä saa pirtelöitä!

Mun sidecut alkaa kasvaa jo melko pitkäksi. Tuossa kuvassahan se ei näy, ehei. Kuva on otettu noin viikko kampaajan jälkeen.

Mä haluaisin suristella kaljuni vieläkin lyhyemmäksi kuin viimeksi, mutta päristimen ja itseluottamuksen puute hankaloittaa suristelua suuresti. Mä uskon, että jos saisinkin sellaisen päristimen käsiini, mulla olisi ihan oikeasti kalju laikku keskellä sidecutia, koska mä tunnetusti osaan käyttää kaikkia maanmahtavia elektronisia laitteita.

Nimim. Miten helvetissä tämä pesukone toimii?!

Sain muuten sen pesukoneen toimimaan pyöräytettyäni pyykit ensin kuivina sen 40 min, rämpättyäni hätä seis-nappia, kierittyäni epätoivossa pyykkien jäätyä lukkoon pesukoneen sisään ja tajuttuani, että pesukone toimisi huomattavasti paremmin, jos vesihana olisi päällä. Sitä vaan, että mistä hitosta mä olisin sen voinut tietää, sillä normaalisti se hana on päällä?

Että tässä nämä mun seikkailut taloyhtiön pesukoneiden kanssa...

Hip hurraa kronologinen järjestys ja sen olemattomuus!

Siirrytään viime viikkoon. Mä kävin tuhlaamassa synttärilahjaksi saadun lahjakortin ja raahasin kotiin kaksi paitaa ja sukkahousut. Mä tein samalla myös jotain ennen näkemätöntä, ostin saman paidan/mekon eri väreissä, koska mä en osannut päättää kumpi väreistä oli ihanampi. Toinen on musta ja toinen on vaaleanpuna-valkoraidallinen. Mustasta mä olin kieltäytyä, koska mulla on ihan liikaa mustaa vaatekaapissa, minkäs sille luottovärille mahtaa.

Pidetään tätä nyt jonkinlaisena puolikkaana voittona. Musta paita lähti mukaan, mutta niin lähti värikkäämpikin.

Kuvassa näkyy musta versio kyseisestä rätistä (asteen löystyneenä parin päivän käytön jälkeen....) ja sukkahousut, jotka mä olen meinannut ostaa jo aiemmin, mutta jänistin. Ne on samaan aikaan armottoman rumat ja ihanat. Tunnearvoa lisää se, että mulla on oli ala-asteella prikulleen samanlaiset kalsarit.

...vähän nyppyyntyneemmät tosin.

Btw, kuvassa näkyvät valonsäteet on peräisin meidän ikkunasta, josta paistoi tuohon aikaan ihana ilta-aurinko ja se häikäisi niin, että tuloksena oli tuollainen kuva, ihan vahingossa.

Koska kukaan ei varmasti tiedä, miltä yksivärinen, printitön paita näyttää takaapäin. Kivat reidet sulla, beibi. Hyllyyks ne hyvinki?

Sama paita vielä kerran edestäpäin. Kyllä, olen tietoinen paidan läpinäkyvyydestä enkä kulje julkisilla paikoilla ilman toista paitaa suojelemassa "Lol Nora, mikä on päivän väri?"-kysymyksiltä. Mä en muuten vieläkään ole ihan varma, että onko tuo mekko vai tosi pitkä paita. Mun tapaiselle persjalkaiselle pitkät paidat tuppaa nimittäin olemaan mekkoja ja mitä söpöimmät minimekot ulottuu polviin.......

Ja sitten vielä so-artsy-fartsy-hipstuhhrrr lähikuvaa meikäläisen rintsikoista asusta. Tuo peeeerakoru on niin ihana. ;_______; Takana näkyykin mun datausnurkka. Ollaan Kaitsun kanssa päästy kompromissiin. Koska mä en suostu pysymään keittiössä tekemässä voileipiä ja kiikuttamassa kylmää kaljaa talon alfaurokselle, mä dataan lattialla sohvatyyny tuolina, kiltisti ja hiljaa.

No juu ei. Rakennetaan yltiöromanttinen taisteluasema jahka mulla on rahaa sijoittaa uuteen koneeseen ja isompaan työpöytään. Sitten wowitetaan ristiin ja ollaan ällöttävän söpö nörttipariskunta.

Pahoittelen muuten, jos vaikutan kyrpiintyneeltä tai kirjoittelen armottoman tylsiä postauksia, tosin milloin ne ei olisi tylsiä... Siis niin, kaikki stressi, väsymys ja masentelu saattaa näkyä tekstissä. Sori, sori. Elämä vaan tuntuu vähän potkivan sillä teräsvahvikkeisella goottimonolla otsaluuhun.

Loppukevennykseksi

.

.

.

.

.

.

.

.

Pakollinen pusukuva