Vankikarkuri ja pari muuta tarvittavaa.

Vielä pari kuukautta sitten mä en voinut sietää raitapaitoja. Mä vastustin niitä yhtä ankarasti kuin sinapinkeltaista ja crocseja. Mä olin varma, että jos mä iskisin raitapaidan päälleni, mä näyttäisin joko

A. Marimekko-mutsilta
B. Wnb seilorilta
C. Opettajalta

Raitapaidat oli viimeksi jees KAWAIINEKOCHANDESUDESU-vuosina, joiden jälkeen mä vietin vuosia inhoten kyseisiä rättejä enemmän kuin mun inhoruokalajia kaurapuuroa.

No mutta kuinkas kävikään? Tietenkin mä menin ja rakastuin näihin vaakaraidoilla varustettuihin tekeleisiin, koska ne näyttää hyvältä sotkuisen tukan ja nahkatakin tai mustan bleiserin kanssa ja ne tuo pukeutumiseen ilmettä mustavalkoisinakin.

Mulla makoilee jossain kaapin pohjalla valko-vaaleanpuna-raidallinen (hyvästi suomen kielioppi...) paita, jonka mä haluaisin ottaa käyttöön, mutta raidat on väärän väriset. D:

Tai sitten mun pitäisi vain potkaista itseäni persuksille ja pitää kiinni "jee vieroitun nyt sit mustista vaatteista"-suunnitelmista. Mikä siinä on, kun ihminen ei osaa pukea päälleen värejä?

Kun bowler-hatut (suomenkielinen vastine???) teki tuloaan trenditietoisten gyarujen garderoobiin, mä väristelin viiksikarvojani epäilevästi ja totesin, että tämä typy taitaa pysyä kaukana moisesta päähärvelistä.

Usko unelmiis. Pienen sulattelun jälkeen mäkin aloin kaipailla bowler-hattua pääni peitoksi ja se onkin varmaan yksi tulevista hankinnoista, jahka rahaa tulee sen verran, että sitä raaskii pistää muuhunkin kuin ruokaan ja koulunkäyntiin. Se on vaan niin komea ja tyylikäs.

Tämän vaatekappaleen kohdalla mä aion pitäytyä mustassa, sillä vaikka mä yritänkin värittää muuta pukeutumistani ahkerasti, mä oudoksun värikkäitä hattuja ihan liikaa, ellei sitten ole puhe jostain Valentine's Highn hiihtopipasta. Mutta niin, pitäydyn siis mustassa, harmaassa ja valkoisessa päähinemuodin saralla.

Mä olen korviani myöten rakastunut pitsiin, mutta se onkin jo ihan vanha juttu.

Oli miten oli, mä haluan silti vaatekaappiini lisää pitsiä ja mm. H&M:n valikoimista löytyy ihan hirveästi kaikkea ihanaa, joita mä käyn aina hypistelemässä, mutta en raaski ostaa, koska mä pelkään talouden menevän nurin yhdestä 10-20 euron ostoksesta. Typerää ja epärealistista, tiedän. Antakaa mun olla talouskuumottelija ihan rauhassa.

Venatkaa vaan, vielä mä sekoan ja raahaan kotiin hillittömät määrät pitsihepeneitä, elän loppukuukauden nuudeleilla ja kuolen keripukkiin.

Ylitsepääsemättömän pitsirakkauden lisäksi mä olen aina rakastanut koruja. Mulla ei voi koskaan olla liikaa kaulakoruja, korviksia, rannekoruja ja sormuksia. Varsinkaan niitä viimeksi mainittuja.

Antiikkikultaa lukuunottamatta mä en pahemmin piittaa kultaisista koruista. Hopeiset tai hopeanväriset korut saa enemmän tai vähemmän vakavan harakkareaktion aikaan ja erityisesti "ärjyt" ja vähän eri tavalla kauniit korut herättää mun sisäisen materialistin, joka jälleen kerran olisi valmis sairastumaan keripukkiin, aivoripuliin ja mursutippuriin yhtä aikaa, jos saisi kyseiset helyt käsiinsä.

Ainakin pari kameekorua, massiivista kissamummusormusta ja peurakorua tulee muuttamaan meille. Ei ehkä lähiaikoina, mutta vielä joskus.

Oi nostalgiaa ja aikoja, jolloin mullakin oli venärit. Miksi, oi miksi mun oikea korva sitten otti ja repesi?

Traumojen myötä mä en ole uskaltanut aloittaa venyttämistä uudestaan, mutta nyt mua taas himottaisi alkaa venytellä näitä korvalerpukkeita uudestaan. Ei paljoa, joku 10mm tai 15mm enintään. Sen verran, että mä saisin ostaa ne Neitsyt Maria-plugit just for the lulz ja sitten nuo meduusat. ;______________;

Pitkä prosessihan tuo on, koska toisin kuin moni muu, mä aion venyttää korvani pitemmän ja oikean kaavan mukaan kuten viimeksikin. Pitäisi vaan lävistää tuo oikea korva uudestaan ja kokeilla, että lähteekö se venymään kiltisti.

Lisäksi mä tarvitsisin uudet farkut. Vaikka nuo mun nykyiset lempifarkut ovatkin tosi katu-uskottavat noin rikkirakastettuina, polvet riekaleina ja niin edelleen, mua himottaisi ostaa uudet ennen kuin haaroihin hiljalleen muotoutuvat reiät repeää niin, että mä paljastelen hanuriani vähintään yhtä paljon kuin Vilu aikoinaan eli tosi paljon. Oikeastaan mä voisin ottaa kahdet farkut, matalavyötäröiset ja korkeavyötäröiset.

kuvat: we♥it