Joten hyvät kansalaiset...

Vilu sitten repäisi ja linkitti meitsin blogisähellyksen omaansa. Kiitos rakkaalle aviomiehelle ja tervetuloa uudet lukijat, toivottavasti viihdytte täällä. :)

Tässä noin parin viikon aikana ei ole ehtinyt tapahtua mitään erikoista hullun ammuskelijajäbylin jälkeen. Petosen arkipäivään tottuneena öisin kännissä/subupärinöissä riitelevät naapurit ja yllättävän ahkeraan kotipihassa pyörivä poliisi tai ambulanssi eivät enää jaksa ihmetyttää. Nykyään korkeintaan nousee sulkemaan tuuletusikkunan, että melu vähenee edes hiukan.

Kauhistuttavinta scheissea ikinä. Kertokaa mulle, miten te onnistutte juomaan tuota? Yök.

Kuvia mä en ole vaivautunut ottamaan, koska haalistunut tukka ja läskiahdistus. Näin käy, kun mättää kaksi viikkoa putkeen. Onneksi mulla on enemmän kuin tarpeeksi aikaa sulatella kaikkea sitä nomnomnomitettua naminamia takalistostani.

Viime viikonloppuna mä ja Vilu vietettiin pienimuotoinen mässyfest niiden metsästysmajalla korpimökissä koiralauman keskellä. Ette uskokaan miten ikävä mulla oli aviomiestäni, kun mokoma hutsu karkasi Stadiin työharjoitteluun ja naiskentelemaan toisen haaremin jäsenen, Merin kanssa. Onneksi mä voitin sen takaisin tekemällä broilerirullia lokinkakalla täytettyjä pahoinpideltyjä kanoja.

Sitten asiasta kukkaruukkuun, siis ihan kirjaimellisesti.

Mulla on vauvoja. Äiti vei mut taimitarhalle, josta tarttui mukaan verenpisara ja orvokkeja meidän partsille. Seuraavaksi mä ostan puutarhatonttuja ja kranssin oveen.

...tai sitten en.

Mä en yleensä oikein perusta kukista sun muista rehuista, mutta kyllähän tuo partsi näyttää aika paljon kivemmalta, kun siellä on vähän väriä. Opiskelija-asunnot on muutenkin niin kämäisiä ja ankeita, että nuo kukat tuo oikeastaan aika kivasti pientä kodin tuntua tähän hirveeseen kämppään. Aamukaffet maistuu paremmalta ihan ikioman parvekepöydän ja kukkien keskellä.

Kukkien lisäksi ostettiin yrttejä pikku lootaan kasvamaan. Tuo loota onkin osoitus siitä, miten hiton hyvä puutarhuri mä olen eli saletisti tapan nuo yrtit, jos en onnistu kukkiani tappamaan. Orvokit on kuulemma tosi sitkeitä, keekele! Ne yrtit on aika ahtaasti siinä laatikossaan, mutta ei hätiä mitiä, mä kuitenkin syön mintut pois alta aikayksikön. Nomnomnom tuore minttu smoothiessa. ♥

Musta tulee isona puutarhuri, fo' sho'.

Enihööz, enihööz... Mulle uhkaa iskeä pieni tekemisen puute tässä kesällä, kun eräät onnekkaat on töissä ja mä en. (Sävyhän ei ole katkera, ei toki.) Mä varmaan vietän kesäni siivoten, pelaten, lenkkeillen ja treenaten.
Ylikunto ja level 85 warlock here I come!

Meitsi kiittää ja kuittaa ja suunnistaa lenkille sekä kylmälle kokikselle!