I hate everything, except bunnies.

Henkkamaukan paketti tuli jo aikoja sitten ja mä olen nautiskellut sen tuomasta materialismihumalasta. Syksy ja kamalat kelit toi mukanaan (syys)masennuksen, jota mä olen purkanut mm. laiminlyömällä siivoamista.

Enihööz, H&M:ltä tuli tilattua tuossa joku aika sitten mekko, perusflanu, sukkahousuja ja kengät. Flanusta ja kengistä mä olisin ottanut kuvia, jos mun kameran akku ei olisi sanonut "kiitos ja hyvästi" kesken kuvaushommien.

Tuollainen migreenikuosinen mekko sieltä paketista kuoriutui ja katsokaa, siinä on oranssia ja keltaista, kahta mun syvästi vihaamaa väriä! Mä yritän totuttaa itseäni värikkäisiin vaatteisiin, sillä tää mun garderoobini on väritykseltään synkkä kuin kissa paskalla. En kuitenkaan olisi ihan uskonut, että mun värikkyysprojektini kokee ehkä suurimman edistysaskeleensa keltaisen ja oranssin kautta.

Mekkoa kokeillessa oli upeaa huomata, että tuli tilattua myös ensimmäinen mekko, joka istuu mulle täydellisesti. Tällaisena vertikaalisesti rajoitteisena on lievästi rasittavaa ostaa vaatteita, koska siinä missä muilla olisi vyötärö, mulla on lantio ja siinä missä muilla on polvet, mulla on säärien puoliväli. Aina olisi varaa lyhentää.

Tämä mun vaatekaappini hame- ja mekkovalikoiman laajeneminen häkellyttää mua syvästi, sillä mä olen aina vannonut farkkujen nimeen. Nyt mä kytistän nettikauppoja ja eBayta ihanien hamosten ja mekkojen perässä. Luulin olevani ikuinen farkkukansalainen, mutta ilmeisesti mä alan siirtyä suosimaan tuota vilpoisaa tuulahdusta helmoissa. Tässä tämä taas nähtiin, entinen inhokki muuttui lemppariksi. Tervetuloa kohmeiset reidet ja virtsatietulehdus!

Tässä kaikki tällä erää. Me tehdään Kaitsun kanssa viikonloppuna reissu Varkauteen ja juhlitaan myös meidän vuosipäivää. Ehkä mulla onkin sitten seuraavassa postauksessa teille vähän kuvamateriaalia meistä ja tietty Varkaudessa odottelevista mäyräkoiravauvoista.