Ikävä.

Tuskin kovin moni teistä lukijoista tietää, että mä olen soittanut joskus viulua. Mä aloitin viulutunnit ekaluokan syksyllä ja soitin koko ala-asteen ajan. Kuudennen luokan jäätyä jäi myös viulu, vaikka isi oli luvannut ostaa mulle oman viulun. Kiinnostus alkoi hiipua vitosluokan aikana eikä mua huvittanut yhtään opiskella syvästi inhoamaani musiikin teoriaa koulun ulkopuolella, mun vapaa-ajalla. Yläasteelle siirryttyä kyseinen aine olisi jatkunut musiikkiopiston puolella, kun se oli ala-asteella sisältynyt meidän musiikkiluokkalaisten lukujärjestykseen ja musiikin opetukseen. Porukat käskivät jatkaa vielä vuoden ja harkita tarkasti. Kuudennen luokan keväällä mä totesin, että haluan edelleen lopettaa viulun soiton.

kuvat: we♥it.com

Varmaan arvaatte, että tuo päätös on alkanut kaduttaa mua. Yläaste ja suurin osa lukiosta meni ajattelematta asiaa lainkaan. Mä en edes muistanut koko soitinta niihin aikoihin, vaikka porukoiden olohuoneessa seisovaa pianoa ja eräältä tutulta saatua akustista kitaraa mä soitin ajoittain melko ahkerastikin. Musiikkiluokan mä olin jättänyt seiskaluokan jälkeen, mutta laulaminen ja soittaminen on pysynyt aina mukana.

Lukion loppupuolella mä muistin taas viulun. Mieltä kaiveli pieni katumus ja oli ihan mieliteko soittaa ihan vaan vähäsen. Siihen aikaan se pieni katumuksen tunne hävisi aika nopeasti ja unohtui, mutta nyt viimeisen vuoden aikana mä olen kaivannut viulua ihan hirveästi.

Kuten piirtämisenkin kanssa kävi, pianon ja kitaran soittaminen siirtyi syrjään, kun vastaan tuli kausia, jolloin elämä monotti otsalohkoon ja mä uin enemmän stressissä kuin inspiraatiossa. Pianoa mä en ole soittanut kunnolla ainakaan kahteen vuoteen ja kitara alkoi palailla käteen viime syksynä kolmen vuoden tauon jälkeen. Kumpaakaan soitinta mä en tunne osaavani soittaa enää yhtään. Mä olen onnellisesti unohtanut kaiken opettelemani, mutta viulu on eri asia. Jos mä saisin viulun käteen, mä kyllä osaisin pienen tapailun jälkeen.

Siispä pitkällisen ikävöinnin ja tuskailun jälkeen mä tei päätöksen alkaa säästää viuluun. Nyt kun mulla on töitä koulun ohessa, mulla on jopa jotain, josta pistää syrjään sen verran, että mä voin ostaa jossain vaiheessa itselleni viulun ja tarvittavat tykötarpeet. Mitään antiikkista konserttiviulua mä en ole ostamassa, sellaista ei tarvitse huvikseen soitellessa. Musiikkiliikkeistä saa oppilasviuluja melko kivuttomaan hintaan ja taitojen lisäännyttyä (ja tulojen kasvettua) voi sitten investoida vähän parempaan soittimeen.

Nyt mua vaan harmittaa, miten tyhmä mä olin lopettaessani viulun soiton. Kuka tietää kuinka hyvin mä soittaisin nykyään, jos mä vain olisin jatkanut?

Loppuun hiton hyvä biisi, jolla ei ole mitään tekemistä itse postauksen kanssa, mutta kuitenkin...