Elämä on puoliks typerii unelmii, puoliks harmaata vastuuta, tilastolukemii.

Long time no see. Mitä kaikille kuuluu? Täällä on yksi nolostunut blogaaja, joka pahoittelee hiljaisuuttaan. Ehkä mä olen vaan niin laiska, ehkä en. Oli miten oli, tässä teille postaus ja osoitus siitä, että mä en ole vieläkään luovuttanut blogaamisen suhteen.

Alla oleva kuva kertonee mikä on tällä hetkellä hyvin ajankohtaista mun elämässä. 1.12. Kaitsu ja mä hyvästeltiin Petosen h00dzit ja siirrettiin päämajamme Puijonlaaksoon huomattavasti rauhallisempaan taloyhtiöön. Meinaan oikeasti, muuttopäivän iltana mä istuin sohvalla ja kuuntelin sitä hiljaisuutta, joka meidän kämpässä vallitsee. Hei hei Petonen, ei tuu ikävä!

Muutto kävi yllättävän nopeasti, kun saatiin isi, pikkusisko ja pikkusiskon poikaystävä avuksi. Sillä aikaa, kun Kaitsu ja mä oltiin noutamassa meidän komeeta, punasta sohvaa Annikalta, oli mun rakas työkaverini Sanni pamahtanut naapurista kantamaan Kaitsun ja mun kamoja uuteen kämppään. :) Edelleen valtavan iso kiitos Sanskulle tästä ylläristä. ♥

Keskiviikkona olisi tiedossa meidän luokan pikkujoulut Introssa. Oh man, sitä ruoan ja mässäilyn määrää, joka silloin on edessä. Takalisto sen kun leviää nomnomnom. ♥

Mä nyt aion olla taas raa'asti rehellinen ja tunnustaa, että mulla ei ole aavistustakaan millaista tämä päivitystiheys tulee olemaan tässä lähitulevaisuudessa. Mun unirytmi on sekaisin. Jos mä en valvo yön pikkutunneille tuntematta tippaakaan uneliaisuutta (kuten nyt), mä nukun levottomasti ja herään yleensä kello neljän aikoihin aamuyöstä siihen, että mua ahdistaa enkä saa unta ennen kuin mä olen käynyt tuulettumassa parvekkeella, juomassa vettä ja istumassa sohvalla ainakin puolen tunnin verran. Surkeat unenlahjat ei ole ainoa asia, joka syö mun motivaatiota päivittää, vaan mun elämä henkilökohtaisella sektorilla ei ole ihan niin kohdallaan kuin sen pitäisi/se voisi olla. Kaipa tämä tästä paranee, mutta tällä hetkellä mulle on tärkeämpää keskittää kaikki motivaatio kouluun, töihin ja ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Parempi kirjoittaa tänne silloin, kun on oikeasti muutakin sanottavaa kuin kirota sitä maiharia, joka monottaa otsalohkoon.

Uskonpa, että on mukavampaa lukea blogia, jonka postaukset sisältää muutakin kuin negailua negailun perään, eiks nih? :)

Mutta hei, arvatkaas ketä mä käyn morjenstaa huomenna? No tuota kuvassa napittavaa söpöläistä! Kaverin nimi on Otto ja se on meidän mummon mäykkyvauva. Pussaan sen pilalle ja otan kotiin Kuopioon, vaikka mummo kuinka vastustelisi! ♥

P.S. Kokis Zero alkaa maistua tiskirätiltä.