maanantai, 30. tammikuuta 2012
Oi kuule liian laiha rakkaani, niin kuin kitaraani soitan kylkiluitasi.
Mun pienenpienellä tietokonetasolla köllöttää pieni valkoinen laatikko. Siinä on mun elämäni ensimmäiset vähän laadukkaammat vesivärit. Siveltimet on sentään vielä tuiki tavallista ponin karvaa ja vesi lilluu niinkin erikoisessa kupissa kuin muropaketin mukana tulleessa Nesquik mukissa. Vesivärien lisäksi nappasin mukaan paketillisen grafiittikyniä, joihin rakastuin jo yläasteella. Viime aikoina piirtäminen ja sen tuoma flow on ollut mulle lähes elinehto, hetki irti arjesta. On vain minä, kaartelevat viivat ja värit.
Mä lasken päiviä viikonloppuun. Perjantaina mä huokaisen helpotuksesta ja otan suunnan Varkauteen, jossa mua odottaa perhe, kolme mäyräkoiraa ja vaka vanha Papu. Meinaan raahata pikkusiskon kanssani lenkille ja leipoa jotain hyvää. Ennen lähtöä käydään Kaitsun kanssa yhdessä salilla. Rakastuin viime kerralla crosstraineriin. Pitää varmaan ostaa jäsenyys, että voidaan vielä tapailla.
Lankesin muuten maksettuun Spotify-tiliin. Onko tämä paha?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)






pistä kuvia tänne sun piirrustuksista? :-)
VastaaPoistalaita joskus jotain piirrustuksias tänne?
VastaaPoistaAnon1&anon2: Kyllä mä varmaan niitä julkaisukelpoisimpia tänne joku päivä laitan. Pitää vaan saada skanneri toimimaan tai ostaa kokonaan uusi rotisko. :)
VastaaPoistaOot hurjan kaunis, tiesitkös? :'3
VastaaPoistaAnon: Kiitos. :) <3
VastaaPoista